tiede

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Tiede and tiède

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tietää (to know) +‎ -e. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in the 19th century.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtie̯deˣ/, [ˈt̪ie̞̯de̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iede
  • Syllabification: tie‧de

Noun[edit]

tiede

  1. science
  2. one of the liberal arts or humanities

Declension[edit]

Inflection of tiede (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative tiede tieteet
genitive tieteen tieteiden
tieteitten
partitive tiedettä tieteitä
illative tieteeseen tieteisiin
tieteihin
singular plural
nominative tiede tieteet
accusative nom. tiede tieteet
gen. tieteen
genitive tieteen tieteiden
tieteitten
partitive tiedettä tieteitä
inessive tieteessä tieteissä
elative tieteestä tieteistä
illative tieteeseen tieteisiin
tieteihin
adessive tieteellä tieteillä
ablative tieteeltä tieteiltä
allative tieteelle tieteille
essive tieteenä tieteinä
translative tieteeksi tieteiksi
instructive tietein
abessive tieteettä tieteittä
comitative tieteineen
Possessive forms of tiede (type hame)
possessor singular plural
1st person tieteeni tieteemme
2nd person tieteesi tieteenne
3rd person tieteensä

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]


Old French[edit]

Etymology[edit]

From Latin tepidus.

Adjective[edit]

tiede m (oblique and nominative feminine singular tiede)

  1. tepid; luke-warm

Descendants[edit]

  • French: tiède
  • Norman: tchiède (Jersey)