kielitiede

Finnish

Etymology

kieli (“language”) +‎ tiede (“science”). Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1844.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liˌtie̯deˣ/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪ie̞̯de̞(ʔ)]
• Rhymes: -iede
• Syllabification^(key): kie‧li‧tie‧de
• Hyphenation^(key): kieli‧tiede

Noun

kielitiede

1. linguistics

Declension

Inflection of kielitiede (Kotus type 48*F/hame, t–d gradation)
nominative		kielitiede	kielitieteet
genitive		kielitieteen	kielitieteiden kielitieteitten
partitive		kielitiedettä	kielitieteitä
illative		kielitieteeseen	kielitieteisiin kielitieteihin
		singular	plural
nominative		kielitiede	kielitieteet
accusative	nom.	kielitiede	kielitieteet
	gen.	kielitieteen
genitive		kielitieteen	kielitieteiden kielitieteitten
partitive		kielitiedettä	kielitieteitä
inessive		kielitieteessä	kielitieteissä
elative		kielitieteestä	kielitieteistä
illative		kielitieteeseen	kielitieteisiin kielitieteihin
adessive		kielitieteellä	kielitieteillä
ablative		kielitieteeltä	kielitieteiltä
allative		kielitieteelle	kielitieteille
essive		kielitieteenä	kielitieteinä
translative		kielitieteeksi	kielitieteiksi
abessive		kielitieteettä	kielitieteittä
instructive		—	kielitietein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kielitiede (Kotus type 48*F/hame, t–d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kielitieteeni kielitieteeni accusative nom. kielitieteeni kielitieteeni gen. kielitieteeni genitive kielitieteeni kielitieteideni kielitieteitteni partitive kielitiedettäni kielitieteitäni inessive kielitieteessäni kielitieteissäni elative kielitieteestäni kielitieteistäni illative kielitieteeseeni kielitieteisiini kielitieteihini adessive kielitieteelläni kielitieteilläni ablative kielitieteeltäni kielitieteiltäni allative kielitieteelleni kielitieteilleni essive kielitieteenäni kielitieteinäni translative kielitieteekseni kielitieteikseni abessive kielitieteettäni kielitieteittäni instructive — — comitative — kielitieteineni second-person singular possessor singular plural nominative kielitieteesi kielitieteesi accusative nom. kielitieteesi kielitieteesi gen. kielitieteesi genitive kielitieteesi kielitieteidesi kielitieteittesi partitive kielitiedettäsi kielitieteitäsi inessive kielitieteessäsi kielitieteissäsi elative kielitieteestäsi kielitieteistäsi illative kielitieteeseesi kielitieteisiisi kielitieteihisi adessive kielitieteelläsi kielitieteilläsi ablative kielitieteeltäsi kielitieteiltäsi allative kielitieteellesi kielitieteillesi essive kielitieteenäsi kielitieteinäsi translative kielitieteeksesi kielitieteiksesi abessive kielitieteettäsi kielitieteittäsi instructive — — comitative — kielitieteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielitieteemme kielitieteemme accusative nom. kielitieteemme kielitieteemme gen. kielitieteemme genitive kielitieteemme kielitieteidemme kielitieteittemme partitive kielitiedettämme kielitieteitämme inessive kielitieteessämme kielitieteissämme elative kielitieteestämme kielitieteistämme illative kielitieteeseemme kielitieteisiimme kielitieteihimme adessive kielitieteellämme kielitieteillämme ablative kielitieteeltämme kielitieteiltämme allative kielitieteellemme kielitieteillemme essive kielitieteenämme kielitieteinämme translative kielitieteeksemme kielitieteiksemme abessive kielitieteettämme kielitieteittämme instructive — — comitative — kielitieteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielitieteenne kielitieteenne accusative nom. kielitieteenne kielitieteenne gen. kielitieteenne genitive kielitieteenne kielitieteidenne kielitieteittenne partitive kielitiedettänne kielitieteitänne inessive kielitieteessänne kielitieteissänne elative kielitieteestänne kielitieteistänne illative kielitieteeseenne kielitieteisiinne kielitieteihinne adessive kielitieteellänne kielitieteillänne ablative kielitieteeltänne kielitieteiltänne allative kielitieteellenne kielitieteillenne essive kielitieteenänne kielitieteinänne translative kielitieteeksenne kielitieteiksenne abessive kielitieteettänne kielitieteittänne instructive — — comitative — kielitieteinenne third-person possessor singular plural nominative kielitieteensä kielitieteensä accusative nom. kielitieteensä kielitieteensä gen. kielitieteensä genitive kielitieteensä kielitieteidensä kielitieteittensä partitive kielitiedettään kielitiedettänsä kielitieteitään kielitieteitänsä inessive kielitieteessään kielitieteessänsä kielitieteissään kielitieteissänsä elative kielitieteestään kielitieteestänsä kielitieteistään kielitieteistänsä illative kielitieteeseensä kielitieteisiinsä kielitieteihinsä adessive kielitieteellään kielitieteellänsä kielitieteillään kielitieteillänsä ablative kielitieteeltään kielitieteeltänsä kielitieteiltään kielitieteiltänsä allative kielitieteelleen kielitieteellensä kielitieteilleen kielitieteillensä essive kielitieteenään kielitieteenänsä kielitieteinään kielitieteinänsä translative kielitieteekseen kielitieteeksensä kielitieteikseen kielitieteiksensä abessive kielitieteettään kielitieteettänsä kielitieteittään kielitieteittänsä instructive — — comitative — kielitieteineen kielitieteinensä

Synonyms

• lingvistiikka

Derived terms

• kielitieteellinen

compounds

• strukturaalikielitiede
• toimintokielitiede

Related terms

• kielitieteilijä

Further reading

• “kielitiede”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023