oikeustiede

Finnish

Etymology

oikeus +‎ tiede

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈoi̯keusˌtie̯deˣ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌtie̞̯de̞(ʔ)]
• Rhymes: -iede
• Hyphenation^(key): oi‧keus‧tiede

Noun

oikeustiede

1. jurisprudence (philosophy, science, and study of law)

Declension

Inflection of oikeustiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative		oikeustiede	oikeustieteet
genitive		oikeustieteen	oikeustieteiden oikeustieteitten
partitive		oikeustiedettä	oikeustieteitä
illative		oikeustieteeseen	oikeustieteisiin oikeustieteihin
		singular	plural
nominative		oikeustiede	oikeustieteet
accusative	nom.	oikeustiede	oikeustieteet
	gen.	oikeustieteen
genitive		oikeustieteen	oikeustieteiden oikeustieteitten
partitive		oikeustiedettä	oikeustieteitä
inessive		oikeustieteessä	oikeustieteissä
elative		oikeustieteestä	oikeustieteistä
illative		oikeustieteeseen	oikeustieteisiin oikeustieteihin
adessive		oikeustieteellä	oikeustieteillä
ablative		oikeustieteeltä	oikeustieteiltä
allative		oikeustieteelle	oikeustieteille
essive		oikeustieteenä	oikeustieteinä
translative		oikeustieteeksi	oikeustieteiksi
abessive		oikeustieteettä	oikeustieteittä
instructive		—	oikeustietein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oikeustiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oikeustieteeni oikeustieteeni accusative nom. oikeustieteeni oikeustieteeni gen. oikeustieteeni genitive oikeustieteeni oikeustieteideni oikeustieteitteni partitive oikeustiedettäni oikeustieteitäni inessive oikeustieteessäni oikeustieteissäni elative oikeustieteestäni oikeustieteistäni illative oikeustieteeseeni oikeustieteisiini oikeustieteihini adessive oikeustieteelläni oikeustieteilläni ablative oikeustieteeltäni oikeustieteiltäni allative oikeustieteelleni oikeustieteilleni essive oikeustieteenäni oikeustieteinäni translative oikeustieteekseni oikeustieteikseni abessive oikeustieteettäni oikeustieteittäni instructive — — comitative — oikeustieteineni second-person singular possessor singular plural nominative oikeustieteesi oikeustieteesi accusative nom. oikeustieteesi oikeustieteesi gen. oikeustieteesi genitive oikeustieteesi oikeustieteidesi oikeustieteittesi partitive oikeustiedettäsi oikeustieteitäsi inessive oikeustieteessäsi oikeustieteissäsi elative oikeustieteestäsi oikeustieteistäsi illative oikeustieteeseesi oikeustieteisiisi oikeustieteihisi adessive oikeustieteelläsi oikeustieteilläsi ablative oikeustieteeltäsi oikeustieteiltäsi allative oikeustieteellesi oikeustieteillesi essive oikeustieteenäsi oikeustieteinäsi translative oikeustieteeksesi oikeustieteiksesi abessive oikeustieteettäsi oikeustieteittäsi instructive — — comitative — oikeustieteinesi first-person plural possessor singular plural nominative oikeustieteemme oikeustieteemme accusative nom. oikeustieteemme oikeustieteemme gen. oikeustieteemme genitive oikeustieteemme oikeustieteidemme oikeustieteittemme partitive oikeustiedettämme oikeustieteitämme inessive oikeustieteessämme oikeustieteissämme elative oikeustieteestämme oikeustieteistämme illative oikeustieteeseemme oikeustieteisiimme oikeustieteihimme adessive oikeustieteellämme oikeustieteillämme ablative oikeustieteeltämme oikeustieteiltämme allative oikeustieteellemme oikeustieteillemme essive oikeustieteenämme oikeustieteinämme translative oikeustieteeksemme oikeustieteiksemme abessive oikeustieteettämme oikeustieteittämme instructive — — comitative — oikeustieteinemme second-person plural possessor singular plural nominative oikeustieteenne oikeustieteenne accusative nom. oikeustieteenne oikeustieteenne gen. oikeustieteenne genitive oikeustieteenne oikeustieteidenne oikeustieteittenne partitive oikeustiedettänne oikeustieteitänne inessive oikeustieteessänne oikeustieteissänne elative oikeustieteestänne oikeustieteistänne illative oikeustieteeseenne oikeustieteisiinne oikeustieteihinne adessive oikeustieteellänne oikeustieteillänne ablative oikeustieteeltänne oikeustieteiltänne allative oikeustieteellenne oikeustieteillenne essive oikeustieteenänne oikeustieteinänne translative oikeustieteeksenne oikeustieteiksenne abessive oikeustieteettänne oikeustieteittänne instructive — — comitative — oikeustieteinenne third-person possessor singular plural nominative oikeustieteensä oikeustieteensä accusative nom. oikeustieteensä oikeustieteensä gen. oikeustieteensä genitive oikeustieteensä oikeustieteidensä oikeustieteittensä partitive oikeustiedettään oikeustiedettänsä oikeustieteitään oikeustieteitänsä inessive oikeustieteessään oikeustieteessänsä oikeustieteissään oikeustieteissänsä elative oikeustieteestään oikeustieteestänsä oikeustieteistään oikeustieteistänsä illative oikeustieteeseensä oikeustieteisiinsä oikeustieteihinsä adessive oikeustieteellään oikeustieteellänsä oikeustieteillään oikeustieteillänsä ablative oikeustieteeltään oikeustieteeltänsä oikeustieteiltään oikeustieteiltänsä allative oikeustieteelleen oikeustieteellensä oikeustieteilleen oikeustieteillensä essive oikeustieteenään oikeustieteenänsä oikeustieteinään oikeustieteinänsä translative oikeustieteekseen oikeustieteeksensä oikeustieteikseen oikeustieteiksensä abessive oikeustieteettään oikeustieteettänsä oikeustieteittään oikeustieteittänsä instructive — — comitative — oikeustieteineen oikeustieteinensä

Synonyms

• juridiikka

Derived terms

• oikeustieteellinen

 

Further reading

• “oikeustiede”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03