oikeustiede

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index oi)

Noun[edit]

oikeustiede

  1. jurisprudence (philosophy, science, and study of law)

Declension[edit]

Inflection of oikeustiede (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative oikeustiede oikeustieteet
genitive oikeustieteen oikeustieteiden
oikeustieteitten
partitive oikeustiedettä oikeustieteitä
illative oikeustieteeseen oikeustieteisiin
oikeustieteihin
singular plural
nominative oikeustiede oikeustieteet
accusative nom. oikeustiede oikeustieteet
gen. oikeustieteen
genitive oikeustieteen oikeustieteiden
oikeustieteitten
partitive oikeustiedettä oikeustieteitä
inessive oikeustieteessä oikeustieteissä
elative oikeustieteestä oikeustieteistä
illative oikeustieteeseen oikeustieteisiin
oikeustieteihin
adessive oikeustieteellä oikeustieteillä
ablative oikeustieteeltä oikeustieteiltä
allative oikeustieteelle oikeustieteille
essive oikeustieteenä oikeustieteinä
translative oikeustieteeksi oikeustieteiksi
instructive oikeustietein
abessive oikeustieteettä oikeustieteittä
comitative oikeustieteineen
Possessive forms of oikeustiede (type hame)
possessor singular plural
1st person oikeustieteeni oikeustieteemme
2nd person oikeustieteesi oikeustieteenne
3rd person oikeustieteensä

Synonyms[edit]