oikeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index oi)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: oi‧keus

Etymology[edit]

oikea +‎ -uus

Noun[edit]

oikeus

  1. right (to something = illative; to do something = infinitive).
    Minulla on täysi oikeus sanoa, mitä ajattelen.
    I have the full right to say what I think.
  2. law (legal system; body of rules and standards issued by the legislative body)
    • roomalainen oikeus
      • Roman law
    • hallinto-oikeus
      • administrative law
    • yksityisoikeus
      • private law
  3. justice, law
    • oikeuden nimessä
      • in the name of justice / the law
  4. court (place, where justice is administered)
  5. rightness, fairness
  6. (in the plural) license
  7. (social security) entitlement
    Henkilön oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen lakkaa, kun hän saavuttaa vanhuuseläkeiän.
    A person's entitlement to the disability pension ceases, when they reach the legal retirement age.

Declension[edit]

Inflection of oikeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative oikeus oikeudet
genitive oikeuden oikeuksien
partitive oikeutta oikeuksia
illative oikeuteen oikeuksiin
singular plural
nominative oikeus oikeudet
accusative nom. oikeus oikeudet
gen. oikeuden
genitive oikeuden oikeuksien
partitive oikeutta oikeuksia
inessive oikeudessa oikeuksissa
elative oikeudesta oikeuksista
illative oikeuteen oikeuksiin
adessive oikeudella oikeuksilla
ablative oikeudelta oikeuksilta
allative oikeudelle oikeuksille
essive oikeutena oikeuksina
translative oikeudeksi oikeuksiksi
instructive oikeuksin
abessive oikeudetta oikeuksitta
comitative oikeuksineen

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]