oikeushenkilö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oikeus +‎ henkilö

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: oi‧keus‧hen‧ki‧lö

Noun[edit]

oikeushenkilö

  1. (law) Body corporate, legal person.

Declension[edit]

Inflection of oikeushenkilö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative oikeushenkilö oikeushenkilöt
genitive oikeushenkilön oikeushenkilöjen
oikeushenkilöiden
oikeushenkilöitten
partitive oikeushenkilöä oikeushenkilöjä
oikeushenkilöitä
illative oikeushenkilöön oikeushenkilöihin
singular plural
nominative oikeushenkilö oikeushenkilöt
accusative nom. oikeushenkilö oikeushenkilöt
gen. oikeushenkilön
genitive oikeushenkilön oikeushenkilöjen
oikeushenkilöiden
oikeushenkilöitten
partitive oikeushenkilöä oikeushenkilöjä
oikeushenkilöitä
inessive oikeushenkilössä oikeushenkilöissä
elative oikeushenkilöstä oikeushenkilöistä
illative oikeushenkilöön oikeushenkilöihin
adessive oikeushenkilöllä oikeushenkilöillä
ablative oikeushenkilöltä oikeushenkilöiltä
allative oikeushenkilölle oikeushenkilöille
essive oikeushenkilönä oikeushenkilöinä
translative oikeushenkilöksi oikeushenkilöiksi
instructive oikeushenkilöin
abessive oikeushenkilöttä oikeushenkilöittä
comitative oikeushenkilöineen

Related terms[edit]

See also[edit]