valtuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

valta ‎(power, might) +‎ -uus

Noun[edit]

valtuus

  1. authorization, powers (right to act on behalf of someone else)
    ministerin valtuudet = powers of a minister
  2. ylittää valtuutensa: to exceed one's powers, to be out of one's league (to exceed one's ability to act)
    Nämä kysymykset ylittävät valtuuteni, minun täytyy kysyä esimieheltäni.
    These questions are out of my league, I have to ask a higher-up.

Declension[edit]

Inflection of valtuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative valtuus valtuudet
genitive valtuuden valtuuksien
partitive valtuutta valtuuksia
illative valtuuteen valtuuksiin
singular plural
nominative valtuus valtuudet
accusative nom. valtuus valtuudet
gen. valtuuden
genitive valtuuden valtuuksien
partitive valtuutta valtuuksia
inessive valtuudessa valtuuksissa
elative valtuudesta valtuuksista
illative valtuuteen valtuuksiin
adessive valtuudella valtuuksilla
ablative valtuudelta valtuuksilta
allative valtuudelle valtuuksille
essive valtuutena valtuuksina
translative valtuudeksi valtuuksiksi
instructive valtuuksin
abessive valtuudetta valtuuksitta
comitative valtuuksineen

Usage notes[edit]

Usually in plural: valtuudet.