valtuutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

valtuuttaa +‎ -us

Noun[edit]

valtuutus

  1. authorization, mandate, power of attorney (authorisation of one person to act as the agent of another)
  2. empowerment

Declension[edit]

Inflection of valtuutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative valtuutus valtuutukset
genitive valtuutuksen valtuutusten
valtuutuksien
partitive valtuutusta valtuutuksia
illative valtuutukseen valtuutuksiin
singular plural
nominative valtuutus valtuutukset
accusative nom. valtuutus valtuutukset
gen. valtuutuksen
genitive valtuutuksen valtuutusten
valtuutuksien
partitive valtuutusta valtuutuksia
inessive valtuutuksessa valtuutuksissa
elative valtuutuksesta valtuutuksista
illative valtuutukseen valtuutuksiin
adessive valtuutuksella valtuutuksilla
ablative valtuutukselta valtuutuksilta
allative valtuutukselle valtuutuksille
essive valtuutuksena valtuutuksina
translative valtuutukseksi valtuutuksiksi
instructive valtuutuksin
abessive valtuutuksetta valtuutuksitta
comitative valtuutuksineen