Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search



etu- +‎ oikeus



  1. privilege (particular benefit, advantage, or favor; a right enjoyed by some but not others)
  2. privilege (rare or fortunate opportunity)
    Minulla on ollut etuoikeus työskennellä tri Hyden kanssa.
    I have had the privilege of working with Dr. Hyde.
  3. franchise (preferential right or privilege officially granted by a government; especially for exploiting a market or a resource on exclusive basis)

Usage notes[edit]

  • In principle, etuoikeus is a preferential right for something and erioikeus is an exclusive right. In practice the terms are often confused.


Inflection of etuoikeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative etuoikeus etuoikeudet
genitive etuoikeuden etuoikeuksien
partitive etuoikeutta etuoikeuksia
illative etuoikeuteen etuoikeuksiin
singular plural
nominative etuoikeus etuoikeudet
accusative nom. etuoikeus etuoikeudet
gen. etuoikeuden
genitive etuoikeuden etuoikeuksien
partitive etuoikeutta etuoikeuksia
inessive etuoikeudessa etuoikeuksissa
elative etuoikeudesta etuoikeuksista
illative etuoikeuteen etuoikeuksiin
adessive etuoikeudella etuoikeuksilla
ablative etuoikeudelta etuoikeuksilta
allative etuoikeudelle etuoikeuksille
essive etuoikeutena etuoikeuksina
translative etuoikeudeksi etuoikeuksiksi
instructive etuoikeuksin
abessive etuoikeudetta etuoikeuksitta
comitative etuoikeuksineen
Possessive forms of etuoikeus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person etuoikeuteni etuoikeutemme
2nd person etuoikeutesi etuoikeutenne
3rd person etuoikeutensa


Derived terms[edit]