erityinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

erityinen

  1. special
  2. specific

Declension[edit]

Inflection of erityinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erityinen erityiset
genitive erityisen erityisten
erityisien
partitive erityistä erityisiä
illative erityiseen erityisiin
singular plural
nominative erityinen erityiset
accusative nom. erityinen erityiset
gen. erityisen
genitive erityisen erityisten
erityisien
partitive erityistä erityisiä
inessive erityisessä erityisissä
elative erityisestä erityisistä
illative erityiseen erityisiin
adessive erityisellä erityisillä
ablative erityiseltä erityisiltä
allative erityiselle erityisille
essive erityisenä erityisinä
translative erityiseksi erityisiksi
instructive erityisin
abessive erityisettä erityisittä
comitative erityisineen