oikeudenkäynti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oikeuden +‎ käynti, from käydä oikeutta

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: oi‧keu‧den‧käyn‧ti

Noun[edit]

oikeudenkäynti

  1. A trial, (legal) process, judicial proceedings pl.

Declension[edit]

Inflection of oikeudenkäynti (Kotus type 5/risti, nt-nn gradation)
nominative oikeudenkäynti oikeudenkäynnit
genitive oikeudenkäynnin oikeudenkäyntien
partitive oikeudenkäyntiä oikeudenkäyntejä
illative oikeudenkäyntiin oikeudenkäynteihin
singular plural
nominative oikeudenkäynti oikeudenkäynnit
accusative nom. oikeudenkäynti oikeudenkäynnit
gen. oikeudenkäynnin
genitive oikeudenkäynnin oikeudenkäyntien
partitive oikeudenkäyntiä oikeudenkäyntejä
inessive oikeudenkäynnissä oikeudenkäynneissä
elative oikeudenkäynnistä oikeudenkäynneistä
illative oikeudenkäyntiin oikeudenkäynteihin
adessive oikeudenkäynnillä oikeudenkäynneillä
ablative oikeudenkäynniltä oikeudenkäynneiltä
allative oikeudenkäynnille oikeudenkäynneille
essive oikeudenkäyntinä oikeudenkäynteinä
translative oikeudenkäynniksi oikeudenkäynneiksi
instructive oikeudenkäynnein
abessive oikeudenkäynnittä oikeudenkäynneittä
comitative oikeudenkäynteineen