epäoikeudenmukaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epä- +‎ oikeudenmukaisuus or epäoikeudenmukainen +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: e‧pä‧oi‧keu‧den‧mu‧kai‧suus

Noun[edit]

epäoikeudenmukaisuus

  1. injustice, unfairness, inequity.
  2. partiality, bias, one-sidedness.
  3. dishonesty, lack of principles, unethical behaviour.
  4. dirty play, dirty pool, foul play, corruption.

Declension[edit]

Inflection of epäoikeudenmukaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative epäoikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisuudet
genitive epäoikeudenmukaisuuden epäoikeudenmukaisuuksien
partitive epäoikeudenmukaisuutta epäoikeudenmukaisuuksia
illative epäoikeudenmukaisuuteen epäoikeudenmukaisuuksiin
singular plural
nominative epäoikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisuudet
accusative nom. epäoikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisuudet
gen. epäoikeudenmukaisuuden
genitive epäoikeudenmukaisuuden epäoikeudenmukaisuuksien
partitive epäoikeudenmukaisuutta epäoikeudenmukaisuuksia
inessive epäoikeudenmukaisuudessa epäoikeudenmukaisuuksissa
elative epäoikeudenmukaisuudesta epäoikeudenmukaisuuksista
illative epäoikeudenmukaisuuteen epäoikeudenmukaisuuksiin
adessive epäoikeudenmukaisuudella epäoikeudenmukaisuuksilla
ablative epäoikeudenmukaisuudelta epäoikeudenmukaisuuksilta
allative epäoikeudenmukaisuudelle epäoikeudenmukaisuuksille
essive epäoikeudenmukaisuutena epäoikeudenmukaisuuksina
translative epäoikeudenmukaisuudeksi epäoikeudenmukaisuuksiksi
instructive epäoikeudenmukaisuuksin
abessive epäoikeudenmukaisuudetta epäoikeudenmukaisuuksitta
comitative epäoikeudenmukaisuuksineen

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]