valtaoikeus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

valta (power) +‎ oikeus (right)

Noun[edit]

valtaoikeus

  1. prerogative (right, or power that is exclusive to a monarch etc, especially such a power to make a decision or judgement)

Declension[edit]

Inflection of valtaoikeus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative valtaoikeus valtaoikeudet
genitive valtaoikeuden valtaoikeuksien
partitive valtaoikeutta valtaoikeuksia
illative valtaoikeuteen valtaoikeuksiin
singular plural
nominative valtaoikeus valtaoikeudet
accusative nom. valtaoikeus valtaoikeudet
gen. valtaoikeuden
genitive valtaoikeuden valtaoikeuksien
partitive valtaoikeutta valtaoikeuksia
inessive valtaoikeudessa valtaoikeuksissa
elative valtaoikeudesta valtaoikeuksista
illative valtaoikeuteen valtaoikeuksiin
adessive valtaoikeudella valtaoikeuksilla
ablative valtaoikeudelta valtaoikeuksilta
allative valtaoikeudelle valtaoikeuksille
essive valtaoikeutena valtaoikeuksina
translative valtaoikeudeksi valtaoikeuksiksi
instructive valtaoikeuksin
abessive valtaoikeudetta valtaoikeuksitta
comitative valtaoikeuksineen
Possessive forms of valtaoikeus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person valtaoikeuteni valtaoikeutemme
2nd person valtaoikeutesi valtaoikeutenne
3rd person valtaoikeutensa