Eemil

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Swedish and German Emil, from French revolution time Émile, revived from the Latin Aemilius.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈeːmil]
  • Hyphenation: Ee‧mil

Proper noun[edit]

Eemil

  1. A male given name.

Declension[edit]

Inflection of Eemil (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Eemil Eemilit
genitive Eemilin Eemilien
partitive Eemiliä Eemilejä
illative Eemiliin Eemileihin
singular plural
nominative Eemil Eemilit
accusative nom. Eemil Eemilit
gen. Eemilin
genitive Eemilin Eemilien
partitive Eemiliä Eemilejä
inessive Eemilissä Eemileissä
elative Eemilistä Eemileistä
illative Eemiliin Eemileihin
adessive Eemilillä Eemileillä
ablative Eemililtä Eemileiltä
allative Eemilille Eemileille
essive Eemilinä Eemileinä
translative Eemiliksi Eemileiksi
instructive Eemilein
abessive Eemilittä Eemileittä
comitative Eemileineen

Related terms[edit]