Heli

See also: heli, hélǐ, heli-, and héli-

Estonian

Etymology

Short form of Helena (“Helen”), also explained as heli (“sound, note”).

Proper noun

Heli

1. A female given name.

---

Finnish

Etymology

From a diminutive of Helena.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈheli]
• Rhymes: -eli
• Hyphenation: He‧li

Proper noun

Heli

1. A female given name.
   • 1985 Heimo Hyttinen, Kannaksen kasvatti, Tampere: Lehtitoimisto Hyttinen, ISBN 951-99688-3-0, page 241:

     Hänen nimensä oli Heli ja helposti häneltä pääsi helisevä nauru. Harvoin hänen kasvonsa vakavana näki. Minusta tuntuikin, että nuo kasvot oli luotu hymyilemään ja tuo ääni nauruna helisemään.

   • 1991 Kullervo Rainio, Liikana syntynyt, WSOY, ISBN 951-0-16939-0, page 12:

     [ - - - ] äiti saattoi kuvitella olevansa yksikseen hellan luona, silloin hän saattoi siinä laulaa tuolla heleällä ja hyvin kirkkaalla äänelläään: "Sua lähde kaunis katselen..." Isä sanoikin äitiä usein Heliksi, mutta minä tiesin, että äidin nimi oli Helga―Helga Maria.

Declension

Inflection of Heli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Heli	Helit
genitive		Helin	Helien
partitive		Heliä	Helejä
illative		Heliin	Heleihin
		singular	plural
nominative		Heli	Helit
accusative	nom.	Heli	Helit
	gen.	Helin
genitive		Helin	Helien
partitive		Heliä	Helejä
inessive		Helissä	Heleissä
elative		Helistä	Heleistä
illative		Heliin	Heleihin
adessive		Helillä	Heleillä
ablative		Heliltä	Heleiltä
allative		Helille	Heleille
essive		Helinä	Heleinä
translative		Heliksi	Heleiksi
instructive		—	Helein
abessive		Helittä	Heleittä
comitative		—	Heleineen

Anagrams

• hile

---

Latin

Etymology

Borrowing from Ancient Greek Ἡλί (Hēlí), from Hebrew עֵלִי‏ (ʿēlî).

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /ˈheː.liː/
• (Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈe.li/, [ˈeː.li]

Proper noun

Hēlī m (indeclinable)

1. Eli

References

• “Heli” in Félix Gaffiot’s Dictionnaire Illustré Latin-Français, Hachette (1934)