Hellä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: hellä

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From hellä ‎(affectionate) in the 19th century.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈhelːæ]
  • Hyphenation: Hel‧lä

Proper noun[edit]

Hellä

  1. A female given name.
    • 1991 Riitta Vartti, Pispalan enkeli, Gummerus, ISBN 951-26-3618-2, page 142:
      —Myö laitettiin semmonen tavallisen kuulonen nimi, äiti sanoi. —Nykyjäähä ne kastaa lapsia Suvi-Päivikiks ja Kastehelmeks ja mikskä hyvää. Laitettii ihan tavallinen Anneli vaan. Ei sitte lapsetkaa kiusaa pihalla taikka koulussa. Ennen vanhaa aina kiusasvat minun toista siskooni, kun sen nimi ol Hellä. Siitä sitä riitti juttua.

Declension[edit]

Inflection of Hellä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative Hellä Hellät
genitive Hellän Hellien
partitive Hellää Helliä
illative Hellään Helliin
singular plural
nominative Hellä Hellät
accusative nom. Hellä Hellät
gen. Hellän
genitive Hellän Hellien
Helläinrare
partitive Hellää Helliä
inessive Hellässä Hellissä
elative Hellästä Hellistä
illative Hellään Helliin
adessive Hellällä Hellillä
ablative Hellältä Helliltä
allative Hellälle Hellille
essive Hellänä Hellinä
translative Helläksi Helliksi
instructive Hellin
abessive Hellättä Hellittä
comitative Hellineen

See also[edit]

Anagrams[edit]