Hyvinkää

Finnish

Etymology

From hyvä (“good”) (perhaps through a given name) with the toponym suffix +‎ -nka. The long vowel has been generalized by analogy from the locative forms, which often have a long vowel in the local Uusimaa dialects (*Hyvinkä > *Hyvinkääl).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhyʋiŋkæː/, [ˈhyʋiŋk̟æː]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -yʋiŋkæː
• Syllabification^(key): Hy‧vin‧kää

Proper noun

Hyvinkää

1. A town in southern Finland, 50 km north of Helsinki

Declension

The external locative cases (adessive, allative and ablative) are used with this place name when referring to a location; for example, "in Hyvinkää" is Hyvinkäällä.

Inflection of Hyvinkää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative		Hyvinkää	—
genitive		Hyvinkään	—
partitive		Hyvinkäätä	—
illative		Hyvinkäähän	—
		singular	plural
nominative		Hyvinkää	—
accusative	nom.	Hyvinkää	—
	gen.	Hyvinkään
genitive		Hyvinkään	—
partitive		Hyvinkäätä	—
inessive		Hyvinkäässä	—
elative		Hyvinkäästä	—
illative		Hyvinkäähän	—
adessive		Hyvinkäällä	—
ablative		Hyvinkäältä	—
allative		Hyvinkäälle	—
essive		Hyvinkäänä	—
translative		Hyvinkääksi	—
abessive		Hyvinkäättä	—
instructive		—	—
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Hyvinkää (Kotus type 18/maa, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Hyvinkääni — accusative nom. Hyvinkääni — gen. Hyvinkääni genitive Hyvinkääni — partitive Hyvinkäätäni — inessive Hyvinkäässäni — elative Hyvinkäästäni — illative Hyvinkäähäni — adessive Hyvinkäälläni — ablative Hyvinkäältäni — allative Hyvinkäälleni — essive Hyvinkäänäni — translative Hyvinkääkseni — abessive Hyvinkäättäni — instructive — — comitative — — second-person singular possessor singular plural nominative Hyvinkääsi — accusative nom. Hyvinkääsi — gen. Hyvinkääsi genitive Hyvinkääsi — partitive Hyvinkäätäsi — inessive Hyvinkäässäsi — elative Hyvinkäästäsi — illative Hyvinkäähäsi — adessive Hyvinkäälläsi — ablative Hyvinkäältäsi — allative Hyvinkäällesi — essive Hyvinkäänäsi — translative Hyvinkääksesi — abessive Hyvinkäättäsi — instructive — — comitative — — first-person plural possessor singular plural nominative Hyvinkäämme — accusative nom. Hyvinkäämme — gen. Hyvinkäämme genitive Hyvinkäämme — partitive Hyvinkäätämme — inessive Hyvinkäässämme — elative Hyvinkäästämme — illative Hyvinkäähämme — adessive Hyvinkäällämme — ablative Hyvinkäältämme — allative Hyvinkäällemme — essive Hyvinkäänämme — translative Hyvinkääksemme — abessive Hyvinkäättämme — instructive — — comitative — — second-person plural possessor singular plural nominative Hyvinkäänne — accusative nom. Hyvinkäänne — gen. Hyvinkäänne genitive Hyvinkäänne — partitive Hyvinkäätänne — inessive Hyvinkäässänne — elative Hyvinkäästänne — illative Hyvinkäähänne — adessive Hyvinkäällänne — ablative Hyvinkäältänne — allative Hyvinkäällenne — essive Hyvinkäänänne — translative Hyvinkääksenne — abessive Hyvinkäättänne — instructive — — comitative — — third-person possessor singular plural nominative Hyvinkäänsä — accusative nom. Hyvinkäänsä — gen. Hyvinkäänsä genitive Hyvinkäänsä — partitive Hyvinkäätään Hyvinkäätänsä — inessive Hyvinkäässään Hyvinkäässänsä — elative Hyvinkäästään Hyvinkäästänsä — illative Hyvinkäähänsä — adessive Hyvinkäällään Hyvinkäällänsä — ablative Hyvinkäältään Hyvinkäältänsä — allative Hyvinkäälleen Hyvinkäällensä — essive Hyvinkäänään Hyvinkäänänsä — translative Hyvinkääkseen Hyvinkääksensä — abessive Hyvinkäättään Hyvinkäättänsä — instructive — — comitative — —

Derived terms

• hyvinkääläinen