Kaarlo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Variant of Kaarle, an equivalent of English Charles and Swedish Karl.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑːrlo/
  • Hyphenation: Kaar‧lo

Proper noun[edit]

Kaarlo

  1. A male given name.
    • 1971 Kalle Päätalo, Huonemiehen poika, Gummerus (1981), ISBN 951-20-0570-0, page 468:
      En osaa vielä tänä päivänä päätellä, mistä on johtunut Päätalon sen sukuhaaran, johon itse kuulun, suoranainen himo antaa poikalapsilleen ylväitä nimiä. Oliko sellainen ollut köyhyydessä kihisevien vanhempien alitajuista halua höpöstellä edes lasten nimillä parempiosaista. Jo oma nimeni Kaarlo Alvar on huonemiehen pojalle annettuna vähintään piisalle asti korskea. Se jää kuitenkin toiseksi sen nimen rinnalla, joka Taivalkosken seurakunnan papinkirjaan on räntätty Kummun Kallen, Aukusti Päätalon kolmanneksi vanhimman pojan kohdalle: Karl Gustaf!

Declension[edit]

Inflection of Kaarlo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Kaarlo Kaarlot
genitive Kaarlon Kaarlojen
partitive Kaarloa Kaarloja
illative Kaarloon Kaarloihin
singular plural
nominative Kaarlo Kaarlot
accusative nom. Kaarlo Kaarlot
gen. Kaarlon
genitive Kaarlon Kaarlojen
partitive Kaarloa Kaarloja
inessive Kaarlossa Kaarloissa
elative Kaarlosta Kaarloista
illative Kaarloon Kaarloihin
adessive Kaarlolla Kaarloilla
ablative Kaarlolta Kaarloilta
allative Kaarlolle Kaarloille
essive Kaarlona Kaarloina
translative Kaarloksi Kaarloiksi
instructive Kaarloin
abessive Kaarlotta Kaarloitta
comitative Kaarloineen