Konsta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Short for Konstantin, from Latin Constantinus, cognate with English Constantine.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkonstɑ/
  • Hyphenation: Kons‧ta

Proper noun[edit]

Konsta

  1. A male given name.
    • 1952 Veikko Huovinen, Havukka-ahon ajattelija, WSOY(1974), ISBN 951006520X, page 223:
      —Nimihän se on Konstakin, hän ajatteli astellessaan. —Setti tai Aate olisi terävämpi nimi lausuttavaksi. Noo, onhan tuo aika kulunut Konsta-nimisenä ihmisenä, puolen vuosisataa jo. Anselmi on mielestäni mölömpi nimi kuin Konsta.

Declension[edit]

Inflection of Konsta (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative Konsta Konstat
genitive Konstan Konstien
partitive Konstaa Konstia
illative Konstaan Konstiin
singular plural
nominative Konsta Konstat
accusative nom. Konsta Konstat
gen. Konstan
genitive Konstan Konstien
Konstainrare
partitive Konstaa Konstia
inessive Konstassa Konstissa
elative Konstasta Konstista
illative Konstaan Konstiin
adessive Konstalla Konstilla
ablative Konstalta Konstilta
allative Konstalle Konstille
essive Konstana Konstina
translative Konstaksi Konstiksi
instructive Konstin
abessive Konstatta Konstitta
comitative Konstineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]