Miina

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: miina

Estonian[edit]

Etymology[edit]

From German Wilhelmina.

Proper noun[edit]

Miina

  1. A female given name.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Short for Vilhelmiina.

Pronunciation[edit]

Proper noun[edit]

Miina

  1. A female given name.
    • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:
      Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.
    • 1970 Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, ISBN 9513006832, page 103:
      Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"

Declension[edit]

Inflection of Miina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Miina Miinat
genitive Miinan Miinojen
partitive Miinaa Miinoja
illative Miinaan Miinoihin
singular plural
nominative Miina Miinat
accusative nom.? Miina Miinat
gen. Miinan
genitive Miinan Miinojen
Miinainrare
partitive Miinaa Miinoja
inessive Miinassa Miinoissa
elative Miinasta Miinoista
illative Miinaan Miinoihin
adessive Miinalla Miinoilla
ablative Miinalta Miinoilta
allative Miinalleˣ Miinoilleˣ
essive Miinana Miinoina
translative Miinaksi Miinoiksi
instructive Miinoin
abessive Miinatta Miinoitta
comitative Miinoineen

Anagrams[edit]