Siina

See also: siinä

Finnish

Etymology

In eastern Finland from Russian Зи́на (Zína), a pet form of Зинаи́да (Zinaída). In western Finland, short form of (mostly archaic) names ending in -siina, such as Fransiina and Eufrosiina.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsiːnɑ/, [ˈs̠iːnɑ]
• Rhymes: -iːnɑ
• Syllabification: Sii‧na

Proper noun

Siina

1. A female given name.

Declension

Inflection of Siina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		Siina	Siinat
genitive		Siinan	Siinojen
partitive		Siinaa	Siinoja
illative		Siinaan	Siinoihin
		singular	plural
nominative		Siina	Siinat
accusative	nom.	Siina	Siinat
	gen.	Siinan
genitive		Siinan	Siinojen Siinainrare
partitive		Siinaa	Siinoja
inessive		Siinassa	Siinoissa
elative		Siinasta	Siinoista
illative		Siinaan	Siinoihin
adessive		Siinalla	Siinoilla
ablative		Siinalta	Siinoilta
allative		Siinalle	Siinoille
essive		Siinana	Siinoina
translative		Siinaksi	Siinoiksi
instructive		—	Siinoin
abessive		Siinatta	Siinoitta
comitative		—	Siinoineen

Possessive forms of Siina (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	Siinani	Siinamme
2nd person	Siinasi	Siinanne
3rd person	Siinansa

Anagrams

• Saini, naisi, siian

---

Greenlandic

Alternative forms

• (old orthography) Sîna

Etymology

Borrowed from Danish Signe.

Proper noun

Siina

1. A female given name from Danish.

References

• Nuka Møller: Kalaallit aqqi (Greenlandic personal names), Oqaasileriffik 2015, →ISBN
• [1] Danskernes navne 2005, including the residents of Greenland