Tauno

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: tauno

Estonian[edit]

Proper noun[edit]

Tauno

  1. A male given name borrowed from Finnish Tauno.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Created in the 19th century from the Karelian adjective tauno. First recorded in the 1860s in Finnish Karelia.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtɑuno/
  • Hyphenation: Tau‧no

Proper noun[edit]

Tauno

  1. A male given name.
    • 1974 Alpo Ruuth, Kotimaa, Tammi, ISBN 9513030156, page 167:
      —Petri, se on näitä uusia nimiä.
      —Niin on, nykyisin annetaan semmoisia Jareja ja Kareja ja Petrejä.
      ―Kun meidän esikoinen syntyi, niille annettiin nimeksi Seppo ja Pekka ja Tauno.
    • 2005 Jukka-Pekka Palviainen, Hedelmäpeli, Johnny Kniga, ISBN 951-0-29965-0, page 131:
      Tauno käski mun keskustella siskonsa Ansan kanssa, sillä Ansa oli ravintolapäällikkö, joka hoiti käytännön työnjohdon. Tauno näki huvittuneen ilmeeni ja selitti kyllästyneellä äänellä, että heidän vanhempansa olivat Suomi-filmifriikkejä. Ja koska he kävivät samaa persläpikoulua, toiset lapset yrittivät pussauskoppihoilotuksissaan naittaa heidät yhteen.

Declension[edit]

Inflection of Tauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Tauno Taunot
genitive Taunon Taunojen
partitive Taunoa Taunoja
illative Taunoon Taunoihin
singular plural
nominative Tauno Taunot
accusative nom.? Tauno Taunot
gen. Taunon
genitive Taunon Taunojen
partitive Taunoa Taunoja
inessive Taunossa Taunoissa
elative Taunosta Taunoista
illative Taunoon Taunoihin
adessive Taunolla Taunoilla
ablative Taunolta Taunoilta
allative Taunolleˣ Taunoilleˣ
essive Taunona Taunoina
translative Taunoksi Taunoiksi
instructive Taunoin
abessive Taunotta Taunoitta
comitative Taunoineen

Usage notes[edit]

  • Popular at the beginning of the 20th century.

Anagrams[edit]