Tiina

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Estonian[edit]

Proper noun[edit]

Tiina

  1. A female given name, short for Kristiina (Christina), or for other names ending in -tiina/-tina.

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Traditional short form of Kristiina and, in some cases, of Justiina or Albertiina.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtiːnɑ/, [ˈt̪iːnɑ]
  • Rhymes: -iːnɑ
  • Syllabification: Tii‧na

Proper noun[edit]

Tiina

  1. A female given name.
    • 1982 Orvokki Autio, Kotipesä, Gummerus, →ISBN, page 13:
      Vai Iiris Kristiina. Iiris nyt kyllä munkin miälestäni on vähä liikaa ihimisen nimeksi, eikä se tualle flikalle passaa. Sille passaa paremmin sen toisen nimen häntä. Tiina se on, se on piänen ja sisukkahan ihimisen nimi.

Declension[edit]

Inflection of Tiina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Tiina Tiinat
genitive Tiinan Tiinojen
partitive Tiinaa Tiinoja
illative Tiinaan Tiinoihin
singular plural
nominative Tiina Tiinat
accusative nom. Tiina Tiinat
gen. Tiinan
genitive Tiinan Tiinojen
Tiinainrare
partitive Tiinaa Tiinoja
inessive Tiinassa Tiinoissa
elative Tiinasta Tiinoista
illative Tiinaan Tiinoihin
adessive Tiinalla Tiinoilla
ablative Tiinalta Tiinoilta
allative Tiinalle Tiinoille
essive Tiinana Tiinoina
translative Tiinaksi Tiinoiksi
instructive Tiinoin
abessive Tiinatta Tiinoitta
comitative Tiinoineen
Possessive forms of Tiina (type kala)
possessor singular plural
1st person Tiinani Tiinamme
2nd person Tiinasi Tiinanne
3rd person Tiinansa

Anagrams[edit]