Veromies

See also: veromies

Finnish

Etymology

< veromies, after a village renamed when a taxman moved there

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋeroˌmie̯s/, [ˈʋe̞ro̞ˌmie̞̯s̠]
• Rhymes: -ies
• Syllabification^(key): Ve‧ro‧mies

Proper noun

Veromies

1. A district of Vantaa

Declension

The internal locative cases (inessive, illative and elative) are used with this place name when referring to a location; for example, "in Veromies" is Veromiehessä.

Inflection of Veromies (Kotus type 42/mies, no gradation)
nominative		Veromies	—
genitive		Veromiehen	—
partitive		Veromiestä	—
illative		Veromieheen	—
		singular	plural
nominative		Veromies	—
accusative	nom.	Veromies	—
	gen.	Veromiehen
genitive		Veromiehen	—
partitive		Veromiestä	—
inessive		Veromiehessä	—
elative		Veromiehestä	—
illative		Veromieheen	—
adessive		Veromiehellä	—
ablative		Veromieheltä	—
allative		Veromiehelle	—
essive		Veromiehenä	—
translative		Veromieheksi	—
abessive		Veromiehettä	—
instructive		—	—
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Veromies (Kotus type 42/mies, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Veromieheni — accusative nom. Veromieheni — gen. Veromieheni genitive Veromieheni — partitive Veromiestäni — inessive Veromiehessäni — elative Veromiehestäni — illative Veromieheeni — adessive Veromiehelläni — ablative Veromieheltäni — allative Veromiehelleni — essive Veromiehenäni — translative Veromiehekseni — abessive Veromiehettäni — instructive — — comitative — — second-person singular possessor singular plural nominative Veromiehesi — accusative nom. Veromiehesi — gen. Veromiehesi genitive Veromiehesi — partitive Veromiestäsi — inessive Veromiehessäsi — elative Veromiehestäsi — illative Veromieheesi — adessive Veromiehelläsi — ablative Veromieheltäsi — allative Veromiehellesi — essive Veromiehenäsi — translative Veromieheksesi — abessive Veromiehettäsi — instructive — — comitative — — first-person plural possessor singular plural nominative Veromiehemme — accusative nom. Veromiehemme — gen. Veromiehemme genitive Veromiehemme — partitive Veromiestämme — inessive Veromiehessämme — elative Veromiehestämme — illative Veromieheemme — adessive Veromiehellämme — ablative Veromieheltämme — allative Veromiehellemme — essive Veromiehenämme — translative Veromieheksemme — abessive Veromiehettämme — instructive — — comitative — — second-person plural possessor singular plural nominative Veromiehenne — accusative nom. Veromiehenne — gen. Veromiehenne genitive Veromiehenne — partitive Veromiestänne — inessive Veromiehessänne — elative Veromiehestänne — illative Veromieheenne — adessive Veromiehellänne — ablative Veromieheltänne — allative Veromiehellenne — essive Veromiehenänne — translative Veromieheksenne — abessive Veromiehettänne — instructive — — comitative — — third-person possessor singular plural nominative Veromiehensä — accusative nom. Veromiehensä — gen. Veromiehensä genitive Veromiehensä — partitive Veromiestään Veromiestänsä — inessive Veromiehessään Veromiehessänsä — elative Veromiehestään Veromiehestänsä — illative Veromieheensä — adessive Veromiehellään Veromiehellänsä — ablative Veromieheltään Veromieheltänsä — allative Veromiehelleen Veromiehellensä — essive Veromiehenään Veromiehenänsä — translative Veromiehekseen Veromieheksensä — abessive Veromiehettään Veromiehettänsä — instructive — — comitative — —