Vili
Finnish
Etymology
Originally a pet form of Vilho, Viljami and of other equivalents of English William. In regular use as a formal given name since the end of the 20th century.
Pronunciation
Proper noun
Vili
- a male given name.
- 2010 Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, →ISBN, pages 82-83:
- Ruskeasta koirasta tuli Vili. Silloin me lapset oltiin jo niin isoja, että sanottiin sitä Vilhoksi ja joskus enoksi. Vilho-eno ei siitä oikein tykännyt.
- 2018 Pirjo Hassinen, Parit, Otava, →ISBN, page 199:
- Ilo uudesta poikavauvasta ja koko elämästä kilkutteli kellojaan kestehetkellä, kun kastava pappi lausui Vilin nimen. Kirkossa saattoi kuulla Leenan vetävän henkeään. Mutta ei ihastuksesta.
- Vili Grahn. Mitä te oikein ajattelitte? Miten niin, vauva on ihan Vilin näköinen...Vili Grahn, filigraanilasi. Mikä? Filigraanilasi, hyvä ihme!
- 2010 Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, →ISBN, pages 82-83:
Declension
Inflection of Vili (Kotus type 5/risti, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | Vili | Vilit | ||
genitive | Vilin | Vilien | ||
partitive | Viliä | Vilejä | ||
illative | Viliin | Vileihin | ||
singular | plural | |||
nominative | Vili | Vilit | ||
accusative | nom. | Vili | Vilit | |
gen. | Vilin | |||
genitive | Vilin | Vilien | ||
partitive | Viliä | Vilejä | ||
inessive | Vilissä | Vileissä | ||
elative | Vilistä | Vileistä | ||
illative | Viliin | Vileihin | ||
adessive | Vilillä | Vileillä | ||
ablative | Vililtä | Vileiltä | ||
allative | Vilille | Vileille | ||
essive | Vilinä | Vileinä | ||
translative | Viliksi | Vileiksi | ||
abessive | Vilittä | Vileittä | ||
instructive | — | Vilein | ||
comitative | See the possessive forms below. |