aateluus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aateli +‎ -uus

Noun[edit]

aateluus

  1. nobility, nobleness (quality)

Declension[edit]

Inflection of aateluus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative aateluus aateluudet
genitive aateluuden aateluuksien
partitive aateluutta aateluuksia
illative aateluuteen aateluuksiin
singular plural
nominative aateluus aateluudet
accusative nom. aateluus aateluudet
gen. aateluuden
genitive aateluuden aateluuksien
partitive aateluutta aateluuksia
inessive aateluudessa aateluuksissa
elative aateluudesta aateluuksista
illative aateluuteen aateluuksiin
adessive aateluudella aateluuksilla
ablative aateluudelta aateluuksilta
allative aateluudelle aateluuksille
essive aateluutena aateluuksina
translative aateluudeksi aateluuksiksi
instructive aateluuksin
abessive aateluudetta aateluuksitta
comitative aateluuksineen

Related terms[edit]