aineeton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aine +‎ -ton

Adjective[edit]

aineeton (comparative aineettomampi, superlative aineettomin)

  1. intangible, immaterial, incorporeal

Declension[edit]

Inflection of aineeton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative aineeton aineettomat
genitive aineettoman aineettomien
partitive aineetonta aineettomia
illative aineettomaan aineettomiin
singular plural
nominative aineeton aineettomat
accusative nom. aineeton aineettomat
gen. aineettoman
genitive aineettoman aineettomien
aineetontenrare
partitive aineetonta aineettomia
inessive aineettomassa aineettomissa
elative aineettomasta aineettomista
illative aineettomaan aineettomiin
adessive aineettomalla aineettomilla
ablative aineettomalta aineettomilta
allative aineettomalle aineettomille
essive aineettomana aineettomina
translative aineettomaksi aineettomiksi
instructive aineettomin
abessive aineettomatta aineettomitta
comitative aineettomine

Derived terms[edit]

Related terms[edit]