ainokainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ai)

Etymology[edit]

aino- +‎ -kainen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈɑino̞kɑine̞n]
  • Hyphenation: ai‧no‧kai‧nen

Noun[edit]

ainokainen

  1. singleton (single object)
  2. only child

Declension[edit]

Inflection of ainokainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ainokainen ainokaiset
genitive ainokaisen ainokaisten
ainokaisien
partitive ainokaista ainokaisia
illative ainokaiseen ainokaisiin
singular plural
nominative ainokainen ainokaiset
accusative nom. ainokainen ainokaiset
gen. ainokaisen
genitive ainokaisen ainokaisten
ainokaisien
partitive ainokaista ainokaisia
inessive ainokaisessa ainokaisissa
elative ainokaisesta ainokaisista
illative ainokaiseen ainokaisiin
adessive ainokaisella ainokaisilla
ablative ainokaiselta ainokaisilta
allative ainokaiselle ainokaisille
essive ainokaisena ainokaisina
translative ainokaiseksi ainokaisiksi
instructive ainokaisin
abessive ainokaisetta ainokaisitta
comitative ainokaisineen