aisaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aisata +‎ -us

Noun[edit]

aisaus

  1. barking (stripping the bark from a tree)

Declension[edit]

Inflection of aisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative aisaus aisaukset
genitive aisauksen aisausten
aisauksien
partitive aisausta aisauksia
illative aisaukseen aisauksiin
singular plural
nominative aisaus aisaukset
accusative nom. aisaus aisaukset
gen. aisauksen
genitive aisauksen aisausten
aisauksien
partitive aisausta aisauksia
inessive aisauksessa aisauksissa
elative aisauksesta aisauksista
illative aisaukseen aisauksiin
adessive aisauksella aisauksilla
ablative aisaukselta aisauksilta
allative aisaukselle aisauksille
essive aisauksena aisauksina
translative aisaukseksi aisauksiksi
instructive aisauksin
abessive aisauksetta aisauksitta
comitative aisauksineen