aistikkuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aistikas +‎ -uus

Noun[edit]

aistikkuus

  1. elegance

Declension[edit]

Inflection of aistikkuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative aistikkuus aistikkuudet
genitive aistikkuuden aistikkuuksien
partitive aistikkuutta aistikkuuksia
illative aistikkuuteen aistikkuuksiin
singular plural
nominative aistikkuus aistikkuudet
accusative nom. aistikkuus aistikkuudet
gen. aistikkuuden
genitive aistikkuuden aistikkuuksien
partitive aistikkuutta aistikkuuksia
inessive aistikkuudessa aistikkuuksissa
elative aistikkuudesta aistikkuuksista
illative aistikkuuteen aistikkuuksiin
adessive aistikkuudella aistikkuuksilla
ablative aistikkuudelta aistikkuuksilta
allative aistikkuudelle aistikkuuksille
essive aistikkuutena aistikkuuksina
translative aistikkuudeksi aistikkuuksiksi
instructive aistikkuuksin
abessive aistikkuudetta aistikkuuksitta
comitative aistikkuuksineen
Possessive forms of aistikkuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person aistikkuuteni aistikkuutemme
2nd person aistikkuutesi aistikkuutenne
3rd person aistikkuutensa