alistuskonjunktio

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

alistus +‎ konjunktio

Noun[edit]

alistuskonjunktio

  1. (grammar) subordinating conjunction

Declension[edit]

Inflection of alistuskonjunktio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative alistuskonjunktio alistuskonjunktiot
genitive alistuskonjunktion alistuskonjunktioiden
alistuskonjunktioitten
partitive alistuskonjunktiota alistuskonjunktioita
illative alistuskonjunktioon alistuskonjunktioihin
singular plural
nominative alistuskonjunktio alistuskonjunktiot
accusative nom. alistuskonjunktio alistuskonjunktiot
gen. alistuskonjunktion
genitive alistuskonjunktion alistuskonjunktioiden
alistuskonjunktioitten
partitive alistuskonjunktiota alistuskonjunktioita
inessive alistuskonjunktiossa alistuskonjunktioissa
elative alistuskonjunktiosta alistuskonjunktioista
illative alistuskonjunktioon alistuskonjunktioihin
adessive alistuskonjunktiolla alistuskonjunktioilla
ablative alistuskonjunktiolta alistuskonjunktioilta
allative alistuskonjunktiolle alistuskonjunktioille
essive alistuskonjunktiona alistuskonjunktioina
translative alistuskonjunktioksi alistuskonjunktioiksi
instructive alistuskonjunktioin
abessive alistuskonjunktiotta alistuskonjunktioitta
comitative alistuskonjunktioineen