alistussuhde

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

alistus +‎ suhde

Noun[edit]

alistussuhde

  1. (grammar) hypotaxis
  2. subordination

Declension[edit]

Inflection of alistussuhde (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative alistussuhde alistussuhteet
genitive alistussuhteen alistussuhteiden
alistussuhteitten
partitive alistussuhdetta alistussuhteita
illative alistussuhteeseen alistussuhteisiin
alistussuhteihin
singular plural
nominative alistussuhde alistussuhteet
accusative nom. alistussuhde alistussuhteet
gen. alistussuhteen
genitive alistussuhteen alistussuhteiden
alistussuhteitten
partitive alistussuhdetta alistussuhteita
inessive alistussuhteessa alistussuhteissa
elative alistussuhteesta alistussuhteista
illative alistussuhteeseen alistussuhteisiin
alistussuhteihin
adessive alistussuhteella alistussuhteilla
ablative alistussuhteelta alistussuhteilta
allative alistussuhteelle alistussuhteille
essive alistussuhteena alistussuhteina
translative alistussuhteeksi alistussuhteiksi
instructive alistussuhtein
abessive alistussuhteetta alistussuhteitta
comitative alistussuhteineen