alkuaine

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

alku (beginning, origin) +‎ aine (matter). Coined by Finnish priest Anders Gabriel Wikman.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈɑlkuˌɑi̯neˣ/, [ˈɑlkuˌɑi̯ne̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑine
  • Syllabification: al‧ku‧ai‧ne

Noun[edit]

alkuaine

  1. (chemistry) chemical element, element
  2. (chemistry) elementary substance
    alkuainehiilielemental carbon

Declension[edit]

Inflection of alkuaine (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative alkuaine alkuaineet
genitive alkuaineen alkuaineiden
alkuaineitten
partitive alkuainetta alkuaineita
illative alkuaineeseen alkuaineisiin
alkuaineihin
singular plural
nominative alkuaine alkuaineet
accusative nom. alkuaine alkuaineet
gen. alkuaineen
genitive alkuaineen alkuaineiden
alkuaineitten
partitive alkuainetta alkuaineita
inessive alkuaineessa alkuaineissa
elative alkuaineesta alkuaineista
illative alkuaineeseen alkuaineisiin
alkuaineihin
adessive alkuaineella alkuaineilla
ablative alkuaineelta alkuaineilta
allative alkuaineelle alkuaineille
essive alkuaineena alkuaineina
translative alkuaineeksi alkuaineiksi
instructive alkuainein
abessive alkuaineetta alkuaineitta
comitative alkuaineineen
Possessive forms of alkuaine (type hame)
possessor singular plural
1st person alkuaineeni alkuaineemme
2nd person alkuaineesi alkuaineenne
3rd person alkuaineensa