antautuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

antautua +‎ -minen

Noun[edit]

antautuminen

  1. surrender

Declension[edit]

Inflection of antautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative antautuminen antautumiset
genitive antautumisen antautumisten
antautumisien
partitive antautumista antautumisia
illative antautumiseen antautumisiin
singular plural
nominative antautuminen antautumiset
accusative nom. antautuminen antautumiset
gen. antautumisen
genitive antautumisen antautumisten
antautumisien
partitive antautumista antautumisia
inessive antautumisessa antautumisissa
elative antautumisesta antautumisista
illative antautumiseen antautumisiin
adessive antautumisella antautumisilla
ablative antautumiselta antautumisilta
allative antautumiselle antautumisille
essive antautumisena antautumisina
translative antautumiseksi antautumisiksi
instructive antautumisin
abessive antautumisetta antautumisitta
comitative antautumisineen

Verb[edit]

antautuminen

  1. Fourth infinitive of antautua in nominative case.