antautuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

antautua +‎ -minen

Noun[edit]

antautuminen

  1. surrender (act of surrendering, submission into the possession of another)
  2. capitulation (act of capitulating or surrendering to an enemy upon stipulated terms; the act of ceasing to resist an opponent or an unwelcome demand)

Declension[edit]

Inflection of antautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative antautuminen antautumiset
genitive antautumisen antautumisten
antautumisien
partitive antautumista antautumisia
illative antautumiseen antautumisiin
singular plural
nominative antautuminen antautumiset
accusative nom. antautuminen antautumiset
gen. antautumisen
genitive antautumisen antautumisten
antautumisien
partitive antautumista antautumisia
inessive antautumisessa antautumisissa
elative antautumisesta antautumisista
illative antautumiseen antautumisiin
adessive antautumisella antautumisilla
ablative antautumiselta antautumisilta
allative antautumiselle antautumisille
essive antautumisena antautumisina
translative antautumiseksi antautumisiksi
instructive antautumisin
abessive antautumisetta antautumisitta
comitative antautumisineen

Synonyms[edit]

Verb[edit]

antautuminen

  1. Fourth infinitive of antautua in nominative case.