arvoituksellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ar)

Etymology[edit]

arvoitus +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈɑrʋo̞it̪ukse̞lːine̞n]
  • Hyphenation: ar‧voi‧tuk‧sel‧li‧nen

Adjective[edit]

arvoituksellinen  (comparative arvoituksellisempi, superlative arvoituksellisin)

  1. enigmatic, cryptic, mysterious, puzzling

Declension[edit]

Inflection of arvoituksellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative arvoituksellinen arvoitukselliset
genitive arvoituksellisen arvoituksellisten
arvoituksellisien
partitive arvoituksellista arvoituksellisia
illative arvoitukselliseen arvoituksellisiin
singular plural
nominative arvoituksellinen arvoitukselliset
accusative nom.? arvoituksellinen arvoitukselliset
gen. arvoituksellisen
genitive arvoituksellisen arvoituksellisten
arvoituksellisien
partitive arvoituksellista arvoituksellisia
inessive arvoituksellisessa arvoituksellisissa
elative arvoituksellisesta arvoituksellisista
illative arvoitukselliseen arvoituksellisiin
adessive arvoituksellisella arvoituksellisilla
ablative arvoitukselliselta arvoituksellisilta
allative arvoitukselliselle arvoituksellisille
essive arvoituksellisena arvoituksellisina
translative arvoitukselliseksi arvoituksellisiksi
instructive arvoituksellisin
abessive arvoituksellisetta arvoituksellisitta
comitative arvoituksellisineen