autenttinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: au‧tent‧ti‧nen

Adjective[edit]

autenttinen (comparative autenttisempi, superlative autenttisin)

  1. authentic

Declension[edit]

Inflection of autenttinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative autenttinen autenttiset
genitive autenttisen autenttisten
autenttisien
partitive autenttista autenttisia
illative autenttiseen autenttisiin
singular plural
nominative autenttinen autenttiset
accusative nom.? autenttinen autenttiset
gen. autenttisen
genitive autenttisen autenttisten
autenttisien
partitive autenttista autenttisia
inessive autenttisessa autenttisissa
elative autenttisesta autenttisista
illative autenttiseen autenttisiin
adessive autenttisella autenttisilla
ablative autenttiselta autenttisilta
allative autenttiselleˣ autenttisilleˣ
essive autenttisena autenttisina
translative autenttiseksi autenttisiksi
instructive autenttisin
abessive autenttisetta autenttisitta
comitative autenttisine

Derived terms[edit]