binaarinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: binäärinen

Finnish[edit]

Etymology[edit]

< Late Latin bīnārius(consisting of two); cognate with English binary

Alternative forms[edit]

Adjective[edit]

binaarinen

  1. binary (being in a state of one of two mutually exclusive conditions)
  2. binary (consisting of two elements or parts)
    Vesi on binaarinen yhdiste.
    Water is a binary compound.
  3. (mathematics) binary (based on two digits, usually defined as 0 and 1)

Declension[edit]

Inflection of binaarinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative binaarinen binaariset
genitive binaarisen binaaristen
binaarisien
partitive binaarista binaarisia
illative binaariseen binaarisiin
singular plural
nominative binaarinen binaariset
accusative nom. binaarinen binaariset
gen. binaarisen
genitive binaarisen binaaristen
binaarisien
partitive binaarista binaarisia
inessive binaarisessa binaarisissa
elative binaarisesta binaarisista
illative binaariseen binaarisiin
adessive binaarisella binaarisilla
ablative binaariselta binaarisilta
allative binaariselle binaarisille
essive binaarisena binaarisina
translative binaariseksi binaarisiksi
instructive binaarisin
abessive binaarisetta binaarisitta
comitative binaarisine

Derived terms[edit]

Compounds[edit]