binäärinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: binaarinen

Finnish[edit]

Etymology[edit]

< Late Latin bīnārius (consisting of two); cognate with English binary. binaarinen is the expected form; binäärinen is likely to due from influence Swedish binär (from French binaire) and/or German binär.

Alternative forms[edit]

Adjective[edit]

binäärinen

  1. binary (being in a state of one of two mutually exclusive conditions)
  2. binary (consisting of two elements or parts)
    Vesi on binäärinen yhdiste.
    Water is a binary compound.
  3. (mathematics) binary (based on two digits, usually defined as 0 and 1)

Usage notes[edit]

  • Kotus seems to favor binaarinen [1], but binäärinen appears to be more widely used.

Declension[edit]

Inflection of binäärinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative binäärinen binääriset
genitive binäärisen binääristen
binäärisien
partitive binääristä binäärisiä
illative binääriseen binäärisiin
singular plural
nominative binäärinen binääriset
accusative nom. binäärinen binääriset
gen. binäärisen
genitive binäärisen binääristen
binäärisien
partitive binääristä binäärisiä
inessive binäärisessä binäärisissä
elative binäärisestä binäärisistä
illative binääriseen binäärisiin
adessive binäärisellä binäärisillä
ablative binääriseltä binäärisiltä
allative binääriselle binäärisille
essive binäärisenä binäärisinä
translative binääriseksi binäärisiksi
instructive binäärisin
abessive binäärisettä binäärisittä
comitative binäärisine

Derived terms[edit]

Compounds[edit]