binomikerroin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology[edit]

binomi (binomial) +‎ kerroin (coefficient)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈbinomiˌkerːoi̯n/, [ˈbino̞miˌke̞rːo̞i̯n]
  • Rhymes: -erːoin
  • Syllabification: bi‧no‧mi‧ker‧roin

Noun[edit]

binomikerroin

  1. binomial coefficient

Declension[edit]

Inflection of binomikerroin (Kotus type 33*K/kytkin, rt-rr gradation)
nominative binomikerroin binomikertoimet
genitive binomikertoimen binomikertoimien
binomikerrointen
partitive binomikerrointa binomikertoimia
illative binomikertoimeen binomikertoimiin
singular plural
nominative binomikerroin binomikertoimet
accusative nom. binomikerroin binomikertoimet
gen. binomikertoimen
genitive binomikertoimen binomikertoimien
binomikerrointen
partitive binomikerrointa binomikertoimia
inessive binomikertoimessa binomikertoimissa
elative binomikertoimesta binomikertoimista
illative binomikertoimeen binomikertoimiin
adessive binomikertoimella binomikertoimilla
ablative binomikertoimelta binomikertoimilta
allative binomikertoimelle binomikertoimille
essive binomikertoimena binomikertoimina
translative binomikertoimeksi binomikertoimiksi
instructive binomikertoimin
abessive binomikertoimetta binomikertoimitta
comitative binomikertoimineen
Possessive forms of binomikerroin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person binomikertoimeni binomikertoimemme
2nd person binomikertoimesi binomikertoimenne
3rd person binomikertoimensa

Derived terms[edit]