blokkaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index b)

Etymology[edit]

blokata +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: blok‧kaus

Noun[edit]

blokkaus

  1. blocking

Declension[edit]

Inflection of blokkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative blokkaus blokkaukset
genitive blokkauksen blokkausten
blokkauksien
partitive blokkausta blokkauksia
illative blokkaukseen blokkauksiin
singular plural
nominative blokkaus blokkaukset
accusative nom.? blokkaus blokkaukset
gen. blokkauksen
genitive blokkauksen blokkausten
blokkauksien
partitive blokkausta blokkauksia
inessive blokkauksessa blokkauksissa
elative blokkauksesta blokkauksista
illative blokkaukseen blokkauksiin
adessive blokkauksella blokkauksilla
ablative blokkaukselta blokkauksilta
allative blokkaukselle blokkauksille
essive blokkauksena blokkauksina
translative blokkaukseksi blokkauksiksi
instructive blokkauksin
abessive blokkauksetta blokkauksitta
comitative blokkauksineen