blokkiutuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

blokkiutua +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈblokːiu̯tuminen/, [ˈblo̞kːiu̯t̪uˌmine̞n]
  • Hyphenation: blok‧kiu‧tu‧mi‧nen

Noun[edit]

blokkiutuminen

  1. forming into a bloc or blocs

Declension[edit]

Inflection of blokkiutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative blokkiutuminen blokkiutumiset
genitive blokkiutumisen blokkiutumisten
blokkiutumisien
partitive blokkiutumista blokkiutumisia
illative blokkiutumiseen blokkiutumisiin
singular plural
nominative blokkiutuminen blokkiutumiset
accusative nom. blokkiutuminen blokkiutumiset
gen. blokkiutumisen
genitive blokkiutumisen blokkiutumisten
blokkiutumisien
partitive blokkiutumista blokkiutumisia
inessive blokkiutumisessa blokkiutumisissa
elative blokkiutumisesta blokkiutumisista
illative blokkiutumiseen blokkiutumisiin
adessive blokkiutumisella blokkiutumisilla
ablative blokkiutumiselta blokkiutumisilta
allative blokkiutumiselle blokkiutumisille
essive blokkiutumisena blokkiutumisina
translative blokkiutumiseksi blokkiutumisiksi
instructive blokkiutumisin
abessive blokkiutumisetta blokkiutumisitta
comitative blokkiutumisineen

Verb[edit]

blokkiutuminen

  1. Fourth infinitive of blokkiutua in nominative case.