ehdottomuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ehdoton +‎ -uus

Noun[edit]

ehdottomuus

  1. The property of being unconditional; absoluteness.

Declension[edit]

Inflection of ehdottomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative ehdottomuus ehdottomuudet
genitive ehdottomuuden ehdottomuuksien
partitive ehdottomuutta ehdottomuuksia
illative ehdottomuuteen ehdottomuuksiin
singular plural
nominative ehdottomuus ehdottomuudet
accusative nom. ehdottomuus ehdottomuudet
gen. ehdottomuuden
genitive ehdottomuuden ehdottomuuksien
partitive ehdottomuutta ehdottomuuksia
inessive ehdottomuudessa ehdottomuuksissa
elative ehdottomuudesta ehdottomuuksista
illative ehdottomuuteen ehdottomuuksiin
adessive ehdottomuudella ehdottomuuksilla
ablative ehdottomuudelta ehdottomuuksilta
allative ehdottomuudelle ehdottomuuksille
essive ehdottomuutena ehdottomuuksina
translative ehdottomuudeksi ehdottomuuksiksi
instructive ehdottomuuksin
abessive ehdottomuudetta ehdottomuuksitta
comitative ehdottomuuksineen