elatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈelɑtiːʋi/, [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]
  • Rhymes: -iːʋi
  • Syllabification: e‧la‧tii‧vi

Noun[edit]

elatiivi

  1. (grammar) elative.

Declension[edit]

Inflection of elatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative elatiivi elatiivit
genitive elatiivin elatiivien
partitive elatiivia elatiiveja
illative elatiiviin elatiiveihin
singular plural
nominative elatiivi elatiivit
accusative nom. elatiivi elatiivit
gen. elatiivin
genitive elatiivin elatiivien
partitive elatiivia elatiiveja
inessive elatiivissa elatiiveissa
elative elatiivista elatiiveista
illative elatiiviin elatiiveihin
adessive elatiivilla elatiiveilla
ablative elatiivilta elatiiveilta
allative elatiiville elatiiveille
essive elatiivina elatiiveina
translative elatiiviksi elatiiveiksi
instructive elatiivein
abessive elatiivitta elatiiveitta
comitative elatiiveineen
Possessive forms of elatiivi (type risti)
possessor singular plural
1st person elatiivini elatiivimme
2nd person elatiivisi elatiivinne
3rd person elatiivinsa

Synonyms[edit]


Ingrian[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈelaˌtiːvi/
  • Hyphenation: e‧la‧tii‧vi

Noun[edit]

elatiivi (genitive elatiivin, partitive elatiivia)

  1. Chernyavskij's form of elativa

References[edit]

  • Vitalij Chernyavskij (2005) Ižoran keel (Ittseopastaja)[1], page 6