eleetön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ele +‎ -tön

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: e‧lee‧tön
  • IPA(key): /ˈe̞le̞ːt̪ø̞n̪/

Adjective[edit]

eleetön  (comparative eleettömampi, superlative eleettömin)

  1. expressionless, vacant

Declension[edit]

Inflection of eleetön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative eleetön eleettömät
genitive eleettömän eleettömien
partitive eleetöntä eleettömiä
illative eleettömään eleettömiin
singular plural
nominative eleetön eleettömät
accusative nom.? eleetön eleettömät
gen. eleettömän
genitive eleettömän eleettömien
eleetöntenrare
partitive eleetöntä eleettömiä
inessive eleettömässä eleettömissä
elative eleettömästä eleettömistä
illative eleettömään eleettömiin
adessive eleettömällä eleettömillä
ablative eleettömältä eleettömiltä
allative eleettömälleˣ eleettömilleˣ
essive eleettömänä eleettöminä
translative eleettömäksi eleettömiksi
instructive eleettömin
abessive eleettömättä eleettömittä
comitative eleettömine