ennenkuulumaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index en)

Etymology[edit]

ennen (before) +‎ kuulumaton (negative agent participle of the verb kuulua - to be heard)

Alternative forms[edit]

Adjective[edit]

ennenkuulumaton (comparative ennenkuulumattomampi, superlative ennenkuulumattomin)

  1. unprecedented
  2. unheard-of
  3. incredible

Declension[edit]

Inflection of ennenkuulumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ennenkuulumaton ennenkuulumattomat
genitive ennenkuulumattoman ennenkuulumattomien
partitive ennenkuulumatonta ennenkuulumattomia
illative ennenkuulumattomaan ennenkuulumattomiin
singular plural
nominative ennenkuulumaton ennenkuulumattomat
accusative nom. ennenkuulumaton ennenkuulumattomat
gen. ennenkuulumattoman
genitive ennenkuulumattoman ennenkuulumattomien
ennenkuulumatontenrare
partitive ennenkuulumatonta ennenkuulumattomia
inessive ennenkuulumattomassa ennenkuulumattomissa
elative ennenkuulumattomasta ennenkuulumattomista
illative ennenkuulumattomaan ennenkuulumattomiin
adessive ennenkuulumattomalla ennenkuulumattomilla
ablative ennenkuulumattomalta ennenkuulumattomilta
allative ennenkuulumattomalle ennenkuulumattomille
essive ennenkuulumattomana ennenkuulumattomina
translative ennenkuulumattomaksi ennenkuulumattomiksi
instructive ennenkuulumattomin
abessive ennenkuulumattomatta ennenkuulumattomitta
comitative ennenkuulumattomine

Usage notes[edit]

The correct spelling of this term is disputed. According to Nykysuomen sanakirja and some more modern sources [1] the words ennen and kuulumaton should be written separately. On the other hand, spelling as one word is more common, at least in the internet, and it has also entered the word list of Research Institute for the Languages of Finland.

Synonyms[edit]

References[edit]