epäasiallinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epä- (un-) +‎ asiallinen (matter-of-fact)

Adjective[edit]

epäasiallinen (comparative epäasiallisempi, superlative epäasiallisin)

  1. flippant, facetious (lacking proper seriousness), uncalled for, unbusinesslike

Declension[edit]

Inflection of epäasiallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative epäasiallinen epäasialliset
genitive epäasiallisen epäasiallisten
epäasiallisien
partitive epäasiallista epäasiallisia
illative epäasialliseen epäasiallisiin
singular plural
nominative epäasiallinen epäasialliset
accusative nom.? epäasiallinen epäasialliset
gen. epäasiallisen
genitive epäasiallisen epäasiallisten
epäasiallisien
partitive epäasiallista epäasiallisia
inessive epäasiallisessa epäasiallisissa
elative epäasiallisesta epäasiallisista
illative epäasialliseen epäasiallisiin
adessive epäasiallisella epäasiallisilla
ablative epäasialliselta epäasiallisilta
allative epäasialliselleˣ epäasiallisilleˣ
essive epäasiallisena epäasiallisina
translative epäasialliseksi epäasiallisiksi
instructive epäasiallisin
abessive epäasiallisetta epäasiallisitta
comitative epäasiallisine

Antonyms[edit]