epäitsekkyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ep)

Etymology[edit]

epäitsekäs +‎ -yys

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈe̞pæˌit̪se̞kːyːs]
  • Hyphenation: e‧pä‧it‧sek‧kyys

Noun[edit]

epäitsekkyys

  1. selflessness, unselfishness

Declension[edit]

Inflection of epäitsekkyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative epäitsekkyys epäitsekkyydet
genitive epäitsekkyyden epäitsekkyyksien
partitive epäitsekkyyttä epäitsekkyyksiä
illative epäitsekkyyteen epäitsekkyyksiin
singular plural
nominative epäitsekkyys epäitsekkyydet
accusative nom. epäitsekkyys epäitsekkyydet
gen. epäitsekkyyden
genitive epäitsekkyyden epäitsekkyyksien
partitive epäitsekkyyttä epäitsekkyyksiä
inessive epäitsekkyydessä epäitsekkyyksissä
elative epäitsekkyydestä epäitsekkyyksistä
illative epäitsekkyyteen epäitsekkyyksiin
adessive epäitsekkyydellä epäitsekkyyksillä
ablative epäitsekkyydeltä epäitsekkyyksiltä
allative epäitsekkyydelle epäitsekkyyksille
essive epäitsekkyytenä epäitsekkyyksinä
translative epäitsekkyydeksi epäitsekkyyksiksi
instructive epäitsekkyyksin
abessive epäitsekkyydettä epäitsekkyyksittä
comitative epäitsekkyyksineen

Antonyms[edit]