epäjärjestys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epä- +‎ järjestys

Noun[edit]

epäjärjestys

  1. disorder

Declension[edit]

Inflection of epäjärjestys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative epäjärjestys epäjärjestykset
genitive epäjärjestyksen epäjärjestysten
epäjärjestyksien
partitive epäjärjestystä epäjärjestyksiä
illative epäjärjestykseen epäjärjestyksiin
singular plural
nominative epäjärjestys epäjärjestykset
accusative nom. epäjärjestys epäjärjestykset
gen. epäjärjestyksen
genitive epäjärjestyksen epäjärjestysten
epäjärjestyksien
partitive epäjärjestystä epäjärjestyksiä
inessive epäjärjestyksessä epäjärjestyksissä
elative epäjärjestyksestä epäjärjestyksistä
illative epäjärjestykseen epäjärjestyksiin
adessive epäjärjestyksellä epäjärjestyksillä
ablative epäjärjestykseltä epäjärjestyksiltä
allative epäjärjestykselle epäjärjestyksille
essive epäjärjestyksenä epäjärjestyksinä
translative epäjärjestykseksi epäjärjestyksiksi
instructive epäjärjestyksin
abessive epäjärjestyksettä epäjärjestyksittä
comitative epäjärjestyksineen

Antonyms[edit]