epäkuntoisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epäkuntoinen +‎ -uus

Noun[edit]

epäkuntoisuus

  1. brokenness, inoperativeness, dysfunctionality (state or quality of being broken)

Declension[edit]

Inflection of epäkuntoisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative epäkuntoisuus epäkuntoisuudet
genitive epäkuntoisuuden epäkuntoisuuksien
partitive epäkuntoisuutta epäkuntoisuuksia
illative epäkuntoisuuteen epäkuntoisuuksiin
singular plural
nominative epäkuntoisuus epäkuntoisuudet
accusative nom. epäkuntoisuus epäkuntoisuudet
gen. epäkuntoisuuden
genitive epäkuntoisuuden epäkuntoisuuksien
partitive epäkuntoisuutta epäkuntoisuuksia
inessive epäkuntoisuudessa epäkuntoisuuksissa
elative epäkuntoisuudesta epäkuntoisuuksista
illative epäkuntoisuuteen epäkuntoisuuksiin
adessive epäkuntoisuudella epäkuntoisuuksilla
ablative epäkuntoisuudelta epäkuntoisuuksilta
allative epäkuntoisuudelle epäkuntoisuuksille
essive epäkuntoisuutena epäkuntoisuuksina
translative epäkuntoisuudeksi epäkuntoisuuksiksi
instructive epäkuntoisuuksin
abessive epäkuntoisuudetta epäkuntoisuuksitta
comitative epäkuntoisuuksineen
Possessive forms of epäkuntoisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person epäkuntoisuuteni epäkuntoisuutemme
2nd person epäkuntoisuutesi epäkuntoisuutenne
3rd person epäkuntoisuutensa