epäröimätön

Finnish

Etymology

epäröidä +‎ -mätön

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈepærøi̯mætøn/, [ˈe̞pæˌrø̞i̯mæt̪ø̞n]
• Rhymes: -øimætøn
• Syllabification^(key): e‧pä‧röi‧mä‧tön

Adjective

epäröimätön (comparative epäröimättömämpi, superlative epäröimättömin)

1. unhesitating

Declension

Inflection of epäröimätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		epäröimätön	epäröimättömät
genitive		epäröimättömän	epäröimättömien
partitive		epäröimätöntä	epäröimättömiä
illative		epäröimättömään	epäröimättömiin
		singular	plural
nominative		epäröimätön	epäröimättömät
accusative	nom.	epäröimätön	epäröimättömät
	gen.	epäröimättömän
genitive		epäröimättömän	epäröimättömien epäröimätöntenrare
partitive		epäröimätöntä	epäröimättömiä
inessive		epäröimättömässä	epäröimättömissä
elative		epäröimättömästä	epäröimättömistä
illative		epäröimättömään	epäröimättömiin
adessive		epäröimättömällä	epäröimättömillä
ablative		epäröimättömältä	epäröimättömiltä
allative		epäröimättömälle	epäröimättömille
essive		epäröimättömänä	epäröimättöminä
translative		epäröimättömäksi	epäröimättömiksi
abessive		epäröimättömättä	epäröimättömittä
instructive		—	epäröimättömin
comitative		—	epäröimättömine

Possessive forms of epäröimätön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative epäröimättömäni epäröimättömäni accusative nom. epäröimättömäni epäröimättömäni gen. epäröimättömäni genitive epäröimättömäni epäröimättömieni epäröimätöntenirare partitive epäröimätöntäni epäröimättömiäni inessive epäröimättömässäni epäröimättömissäni elative epäröimättömästäni epäröimättömistäni illative epäröimättömääni epäröimättömiini adessive epäröimättömälläni epäröimättömilläni ablative epäröimättömältäni epäröimättömiltäni allative epäröimättömälleni epäröimättömilleni essive epäröimättömänäni epäröimättöminäni translative epäröimättömäkseni epäröimättömikseni abessive epäröimättömättäni epäröimättömittäni instructive — — comitative — epäröimättömineni second-person singular possessor singular plural nominative epäröimättömäsi epäröimättömäsi accusative nom. epäröimättömäsi epäröimättömäsi gen. epäröimättömäsi genitive epäröimättömäsi epäröimättömiesi epäröimätöntesirare partitive epäröimätöntäsi epäröimättömiäsi inessive epäröimättömässäsi epäröimättömissäsi elative epäröimättömästäsi epäröimättömistäsi illative epäröimättömääsi epäröimättömiisi adessive epäröimättömälläsi epäröimättömilläsi ablative epäröimättömältäsi epäröimättömiltäsi allative epäröimättömällesi epäröimättömillesi essive epäröimättömänäsi epäröimättöminäsi translative epäröimättömäksesi epäröimättömiksesi abessive epäröimättömättäsi epäröimättömittäsi instructive — — comitative — epäröimättöminesi first-person plural possessor singular plural nominative epäröimättömämme epäröimättömämme accusative nom. epäröimättömämme epäröimättömämme gen. epäröimättömämme genitive epäröimättömämme epäröimättömiemme epäröimätöntemmerare partitive epäröimätöntämme epäröimättömiämme inessive epäröimättömässämme epäröimättömissämme elative epäröimättömästämme epäröimättömistämme illative epäröimättömäämme epäröimättömiimme adessive epäröimättömällämme epäröimättömillämme ablative epäröimättömältämme epäröimättömiltämme allative epäröimättömällemme epäröimättömillemme essive epäröimättömänämme epäröimättöminämme translative epäröimättömäksemme epäröimättömiksemme abessive epäröimättömättämme epäröimättömittämme instructive — — comitative — epäröimättöminemme second-person plural possessor singular plural nominative epäröimättömänne epäröimättömänne accusative nom. epäröimättömänne epäröimättömänne gen. epäröimättömänne genitive epäröimättömänne epäröimättömienne epäröimätöntennerare partitive epäröimätöntänne epäröimättömiänne inessive epäröimättömässänne epäröimättömissänne elative epäröimättömästänne epäröimättömistänne illative epäröimättömäänne epäröimättömiinne adessive epäröimättömällänne epäröimättömillänne ablative epäröimättömältänne epäröimättömiltänne allative epäröimättömällenne epäröimättömillenne essive epäröimättömänänne epäröimättöminänne translative epäröimättömäksenne epäröimättömiksenne abessive epäröimättömättänne epäröimättömittänne instructive — — comitative — epäröimättöminenne third-person possessor singular plural nominative epäröimättömänsä epäröimättömänsä accusative nom. epäröimättömänsä epäröimättömänsä gen. epäröimättömänsä genitive epäröimättömänsä epäröimättömiensä epäröimätöntensärare partitive epäröimätöntään epäröimätöntänsä epäröimättömiään epäröimättömiänsä inessive epäröimättömässään epäröimättömässänsä epäröimättömissään epäröimättömissänsä elative epäröimättömästään epäröimättömästänsä epäröimättömistään epäröimättömistänsä illative epäröimättömäänsä epäröimättömiinsä adessive epäröimättömällään epäröimättömällänsä epäröimättömillään epäröimättömillänsä ablative epäröimättömältään epäröimättömältänsä epäröimättömiltään epäröimättömiltänsä allative epäröimättömälleen epäröimättömällensä epäröimättömilleen epäröimättömillensä essive epäröimättömänään epäröimättömänänsä epäröimättöminään epäröimättöminänsä translative epäröimättömäkseen epäröimättömäksensä epäröimättömikseen epäröimättömiksensä abessive epäröimättömättään epäröimättömättänsä epäröimättömittään epäröimättömittänsä instructive — — comitative — epäröimättömineen epäröimättöminensä