episteeminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Internationalism (see English epistemic), ultimately from Ancient Greek ἐπιστήμη (epistḗmē) and adapted with the adjectival suffix +‎ -inen.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈepisteːminen/, [ˈe̞pis̠ˌt̪e̞ːmine̞n]
  • Rhymes: -eːminen
  • Syllabification(key): e‧pis‧tee‧mi‧nen

Adjective[edit]

episteeminen

  1. epistemic

Declension[edit]

Inflection of episteeminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative episteeminen episteemiset
genitive episteemisen episteemisten
episteemisien
partitive episteemistä episteemisiä
illative episteemiseen episteemisiin
singular plural
nominative episteeminen episteemiset
accusative nom. episteeminen episteemiset
gen. episteemisen
genitive episteemisen episteemisten
episteemisien
partitive episteemistä episteemisiä
inessive episteemisessä episteemisissä
elative episteemisestä episteemisistä
illative episteemiseen episteemisiin
adessive episteemisellä episteemisillä
ablative episteemiseltä episteemisiltä
allative episteemiselle episteemisille
essive episteemisenä episteemisinä
translative episteemiseksi episteemisiksi
instructive episteemisin
abessive episteemisettä episteemisittä
comitative episteemisine
Possessive forms of episteeminen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person episteemiseni episteemisemme
2nd person episteemisesi episteemisenne
3rd person episteemisensä

Derived terms[edit]